perjantai 1. tammikuuta 2016

Takana vuosi ilman vaateostoksia

Kuvakoostetta vuoden 2015 ompeluksista. Huomaan, että moni työ on jäänyt syystä tai toisesta julkaisematta blogissa, ehkä tämän suhteen pitää skarpata tulevana vuonna.
Viime vuoden lopulla vuonna tein päätöksen olla ostamatta ainuttakaan uutta vaatetta vuonna 2015. Sen sijaan ompelisin itse kaiken mitä tänä vuonna tulisin tarvitsemaan. Kuinka siinä sitten kävikään? Sen kerron nyt.

Projektin tavoitteena oli muuttaa vaatekulutustani eettisempään ja ekologisempaan suuntaan, lisäksi halusin selkeyttää omaa tyyliäni ja päivittää vaatekaappini sisältöä. Aloitin siis siivoamalla ja karsimalla vaatteitani. Karsin raskaalla kädellä ja laitoin pois myös arvokkaina pitämiäni merkkivaatteita, joita en kuitenkaan koskaan käyttänyt. Oli helpottavaa päästä eroon joistakin vaatteista, mitkä olivat vuosia lojunut kaapissa ilman käyttöä. Myin karsittavat kirppiksellä, lahjotin keräykseen, mutta osan (kiertoon kelpaamattoman) jouduin valitettavasti heittämään kylmästi roskiin.

Vaatekaapin kriittisin ongelma oli peruspaitojen puute. Nämä olivat hyviä projekteja ompelutaitojen lämmittämiseksi. Neutraaleissa väreissä pysyttely hieman latisti ompeluhuumaa, mutta valmiit paidat päätyivät lähes päivittäiseen käyttöön. Itseommelluista vaatteista vain harmaat housut ovat jääneet vähälle käytölle. Olisinpa tehnyt ne mustasta kankaasta. Lisäksi olen kunnostaunut vaatteiden korjaamisessa. Farkkuja olen korjannut useampaan otteeseen, vastikään opettelin parsimaan sukkia ja trikoopaidoista paikkasin pieniä reikiä. Vaatteiden korjaamisessa vaikeinta on aloittaminen. Mutta onnistumisen tunne on valtaisa kunhan sen saa tehtyä ja arvostus vaatetta kohtaan kasvaa.

Oma tyylini on selkiytynyt, ainakin pääni sisällä. Olen jopa oivatanut uusia asioita pukeutumisestani. Pidän yksinkertaisista ja monikäyttöisistä vaatteista. En enää halua erityisemmin herättää huomiota pukeutumisesta. Haluan mieluiten, että ompelemistani vaatteista muut eivät edes huomaisi, että ne ovat itse tehtyjä. Arvostan laadukasta materiaalia, kaunista leikkausta ja huoliteltua viimeistelyä ja näitä kriteereitä täyttäviä on valmisvaatteista välillä vaikea löytää. Lisäksi huomasin, että vaatteiden karsiminen todella auttoi mulla-ei-oo-mitään-päällepantavaa -pulmaan. Koska vähäisen vaatemäärän hallitsi paremmin, muisti mitä kaapissa on ja mitkä olivat pesussa. Vaatteiden helppo yhdisteltävyys on myös ollut tärkeässä osassa uusia vaatteita ommellessa, jotta hyvännäköisiä asukokonaisuuksia olisi enemmän.

Myönnettäköön, että floppejakin on sattunut. Kankaan ostaminen on välillä vaikeaa. Silloin kun juuri sitä toivomaa kangasta ei löydy, joutuu joko tyytymään vähemmän kivaan tai olemaan ilman. Yleensä sitä haluaa niin kovasti päästä ompelemaan, että tulee ostettua jotain kangasta mikä on vähän sinne päin ja sen seurauksena lopputulos epäonnistuu. Morkkis on iskenyt myös siitä, että kangaskaupan hälinässä tiukat ekologiset arvot ja periaatteet ovat innostuksissa unohtuneet ja mukaan tarttunut aivan liikaa ja vääränlaista. Virhe- ja heräteostoksia on siis vaikea välttää myös itse ommellessa.

Mikä haasteessa on parasta? Slow fashion. Enää vaatetta ei tule hankittua hetken mielijohteesta, koska koko prosessi ideasta valmiiksi vaatteeksi kestää lyhyimmillään useamman päivän (ainakin minun kohdallani). Ideat, jotka parin päivän päästä osoittautuvatkin huonoiksi, ovat edelleen idea- tai korkeintaan kaavatasolla eivätkä useimmiten ehdi päätyä valmiiksi vaatteeksi. Hidas valmistusprosessi pakottaa myös suunnitelmallisuuteen ja priorisointiin. Iltapuku olisi ihana tehdä, mutta onko iltapuku, jota käytän kerran parissa vuodessa tärkeämpi kuin ne mustat perushousut, joita tarvitsen lähes joka päivä?
Mustasta laskospaidasta tuli vuoden lemppari. Näyttää hyvältä hameen kanssa myös vähän juhlavammassa tilaisuudessa.

Olen yllättynyt siitä, kuinka helpoksi ostolakko osoittautui, karkkilakosta en selviä kahta viikkoakaan. Minulla riitti vaatteitta käyttöön koko vuodeksi vaikken ommellut vuoden aikana mitenkään erityisen paljon. En edes joka kuukausi. Vuoden aikana en ole täydentänyt sukka- tai alusvaatevarastojani. Useaan otteeseen korjatut farkut hajosivat uudestaan ja taitavat oikeasti olla kohta tiensä päässä. Vanha villakangastakkini meinaa jäädä pieneksi. Kuluneita toppeja, leggareita ja t-paitoja pitää korvata uusilla. Tässä riittää siis haastetta jatkoksikin. En myöskään keksi syytä, miksi lopettaisin ostolakkoni vielä, joten taidan jatkaa samaa rataa seuraavankin vuoden.

Loppuun vielä listaus viime vuoden tuotoksista.








5 kommenttia:

  1. Voi vitsi mitä kaikkea oot ehtinyt tehdä :D luin kotona tuota sun listaa ääneen siipalle, ja se heräsi kohdassa kengät!! Ihailen tosi paljon, että koko vuoden olit ostamatta, ja meinaatko vielä jatkaa :) tohtisikohan itse tällaiseen :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla ilman muuta! Ei ainakaan mulle tuottanut kovin suuria vaikeuksia olla ostamatta vaatteita ja yllättäen sitä huomaa selviävänsä melko vähällä. Ei sitä joudu jokaista vapaailtaa koneen äärellä surruutellessa viettämään.
      Kenkiä olen sallinut itseni ostaa, mutta tuo kurssi alko niin kiinnostaa, että oli pakko osallistua. Kyllä ajattelin jatkaa ostolakkoa. Ensimmäinen vuosi meni helpolla, mutta toisessa tulee varmaan olemaan jo hieman enemmän haastetta!

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen postaus tämä. Aloitin just eilen listaa Pitsikirja-blogin tapaan tämän vuoden vaatehankinnoista ja vaatehuoltoon käytetyistä menoista. Ajattelin, että sekin selkiyttäisi touhua. En osta paljoa vaatteita, mutta kangasta ja lankaa kertyy. Samoin korjattavien kasa on aika suuri, joten jonkinlaiselle dieetille olisi tarvetta.

    VastaaPoista
  3. Tosi mielenkiintoinen postaus tämä. Aloitin just eilen listaa Pitsikirja-blogin tapaan tämän vuoden vaatehankinnoista ja vaatehuoltoon käytetyistä menoista. Ajattelin, että sekin selkiyttäisi touhua. En osta paljoa vaatteita, mutta kangasta ja lankaa kertyy. Samoin korjattavien kasa on aika suuri, joten jonkinlaiselle dieetille olisi tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tosiaan puuttuu tiedot menoista, mutta ajattelin että tänä vuonna otan nekin laskuun mukaan. Tosin minäkään en kaikkia viime vuonna ostamiani kankaita ole saanut ommeltua, joten tavallaan niitä menoja on enemmän kuin vaatteita. Pitsikirja-blogin Rinna Saramäen kirja "Hyvän mielen vaatekaappi" toimi alkuinnostuksena koko vähennysprojektille, suosittelen ellet ole jo lukenut!

      Poista