sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Villasukat tosiystävälle


Päätin omistaa tämän viikon keskeneräisten neuletöiden loppuun saattaamiseksi. Tosin viikko ei mitenkään riitä sellaisen tavoitteen toteuttamiseen ja pakko myöntää, ettei käyttämääni aikaakaan voi omistautumiseksi kutsua. Sain kuitenkin kahdet neulekoneella tehdyt villasukat valmiiksi. Koneella sukat neuloo helpoiten tasona ja lopuksi niistä ommellaan sivusauma ja silmukoidaan kärki kiinni jalkapöydän suoraan osuuteen.

Vaikka sukkien teko on käsinkudontaan verrattuna, ompeluosuudesta huolimatta, todella nopeeta, niin ei niitä kauniiksi voi kutsua. Enkä tarkoita omien sukkien kohdalla pelkästään noita pätkävärjättyjä lankalaatikon jämiä, joita harjoitteluun käytin, vaan koko sukan muoto on jollain tavalla epäsuhta.

Sukissa on yksi hyvä puoli ja se on koneneulontakurssilla oppimani joustinneuleen silmukoiden luonti. Se on erilainen kuin tavanomainen neulekoneella tehtävä joustinreunan aloitus, mikä ei ole kovin hääppöisen näköinen. Reuna on siisti, jämäkkä ja samlla joustava. Se näyttää itse asiassa hyvin samanlaiselta kuin käsinneulotun sukan luontireuna.

Joka tapauksessa, myös rumilusten valmistuminen tuotti sellaisen hyvän olon tunteen mikä tulee kun jonkun keskeneräisen asian saa tuotua päätökseen. Taidan jatkaa samalla teemalla, sillä näitä pikkupuhteita näyttää riittävän. Ja niin riittää myös niitä muita kiireitä, joten suuremman projektin aloittaminen juuri nyt ei tunnu kovin houkuttelevalta.

Ehkä konesukkien kauneuskin, pari kerrallaan, kehittyy ja joku päivä saan sellaiset sukat aikaiseksi, jotka kehtaan lahjaksi antaa. Tosin, menee nämäkin pukin konttiin, mutta saajat on valittu niin, että tiedän sukkien tulevan tarpeeseen ja ystävyyden kestävän myös sukkarumiluksilla lahjomisen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti