sunnuntai 17. elokuuta 2014

R-pipa


Yritin tässä viikkoa aiemmin tehdä pyöröneuleista pipoa neulekoneella, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Ohut pirkkalanka on mahtava lanka ja väreistä löytyy myös ihanan herkullisia murrettuja sävyjä. Löyhä kierteisyys tekee siitä kuitenkin hankalasti koneneulottavan, koska langan säikeet tuppaa halkeilemaan ja siitä seuraa sitten murhetta ja harmia.

Tänä viikonloppuna minusta tuli kummi eräälle erittäin hellyyttävälle pikkusöpöliinille. Päätin yrittää pyöröneuleista pipoa uudestaan ja eri langasta, oishan se kiva antaa lahjaksi. Onion knit luomupuuvilla-merinolanka oli heräteostos ruotsinmatkalta, eikä sille ollut mitään erityistä käyttötarkoitusta suunniteltuna. Oli mahtava huomata, että tämä lanka sopi täydellisesti neulekoneeseeni ja lisäksi se on aivan ihanan pehmeää, eikä kutita ollenkaan. Täydellistä vauvanpipolankaa sanon minä!

Tällä kertaa sain tehtyä koko työn lähes ongelmitta. No, yksi pieni ajatusvirhe johti siihen, että sain siirrellä silmukoita noin tunnin verran läppäkoukulta toiselle. Lopputuloksesta tuli kuitenkin superihana ja prosessi oli erittäin opettavainen sisältäen useita ahaa-elämyksiä, joten onnellinen olen. Tupsu ja R-kirjain (nimi oli jo etukäteen tiedossa) kruunasivat lopputuloksen.



Strategiset mitat ja selostus koneneulonnan etenemisestä löytyy Ravelrystä, MK Pipa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti